
Koulussa oli ihan tavallinen päivä, mutta tällä kertaa en tainnutkaan puhua kenellekkään.
Mietin kokoajan tulevia kokeita ja tein välitunnit läksyjä. Riipuin mukana, tarrauduin kuin purkka. Minähän en seiso seinää vasten yksinäni, en tahdo opettajien puhuvan minusta yhtään lisää. Nytkin tiedän kuinka ne supisevat, englannin opettaja on valittanut syömisistäni. En käy kouluruokalassa ikinä ja tämä on huomannut sen. Vanhempainilloissa tai tapaamisissa se ei saa käydä ilmi.
Äiti ei saa alkaa epäilemään syömisiäni, hän luottaa minuun ja niin saa myös jatkossa.
Muiden aineiden opettajat valittavat hiljaisuudestani, ja siitä kuinka en viittaa. Uskonnon opettaja taas tietää jotain, sen näkee huolestuneesta katseesta.... joka kohtaa minut usein.
Silmiin pistävä tuijotus, rauhallinen puhe ja kysymykset.
Myös pukeutumisestani valitetaan? Käytän ASIALLISIA ja peittäviä vaatteita ¤)&)&479+567 niin sitten valitetaan. Pitäisköhän munkin tulla ilman yläosaa ja pelkillä stringeillä kouluun?
Lähes päivittäin tulee kommenttia ''miten sä pärjäät? voooooooi sähän jäädyt tonne!1 takki päälleeeeeee bla bla blaa''
Mä en pue ikinä kunnolla koska en osaa, en vaan pysty tai kykene. Olen pukeutunut näin ihan aikojen alusta ja myös jatkan. Pidän palelusta ja sisällä taas pökrään kuumuuteen.
Aamu:120 (vanukasss!)
koulu: -
koti: 145 (nuudeli+kala)
120 (vanukas)
+--------
yht. 385kcal
liikunta; 1km kävely.. vielä 50+50
maanantai 2. helmikuuta 2009