Unirytmini on niin sekaisin etten itsekään pysy perässä. Tahdon nukkua, rakastan nukkumista, mutten nukkumaan menemistä. En saa unta, pyörin sängyssä ja kun vihdoin nukahdan, jostain kuuluu ääntä tai ääni johon herään. Lomalla koko aikani menee nukkumiseen ja arkena taas olen todella väsynyt, josta seuraa lintsaus.
En saisi lintsata yhtäkään tuntia, hups! Poissaoloja oli tälle vuodelle merkattu 60h. No eihän se ole paljoa? Ei kai, mutta se ei sisällä niitä lintsauksia joita opettajat eivät ole merkanneet. 1/5 opettajista ei muista minua, joten jos lintsaan tunnin > en saa poissaolomerkintää.
Alkuviikkoina lintsailin vikoja tunteja kun kukaan ei huomannut, tajunnut että olinkin hävinnyt. Alan harkita puhumista terkkarille unenpuutteestani, koska tahdon hyvän päättötodistuksen enkä 100 miljoonaa poissaoloa ja kymppiluokkaa.

Pois unista ja koulusta, nyt on loma.
Meninkö lenkille? En tainnut, koska makasin koneen ääressä ja katsoin hetken telkkaria. Käteen vielä ben & jerrys jäätelöpurkki ja lusikka, ilmetty piiloläski joka ei kehtaa syödä muiden nähden.
Kun meillä on vieraita tai sukulaisia syömässä, syön ihan pienen annoksen. Vieraiden lähdettyä haenkin muutaman lautasellisen lisää, nami nami läski.

Syö vähän lisää kun et kumminkaan pysty mihinkään, olet säälittävä läski. Aina.